Pisa-tutkimus tehdään joka kolmas vuosi. Tutkimuksen painopiste oli tällä kertaa matematiikassa. Matematiikassa Suomi putosi peräti kuusi sijaa sijalle 12. Matematiikan osaaminen oli Pisan painopisteenä viimeksi vuonna 2003. Suomalaisnuoret ovat matematiikassa noin lukukauden sitä sukupolvea jäljessä, jonka osaamista vuoden 2003 Pisassa mitattiin.
Tutkimuksen mukaan suomalaisten osaaminen on heikentynyt matematiikan lisäksi lukutaidossa ja luonnontieteessä. Lukutaidossa Suomi oli 6. ja luonnontieteissä 5. Pisa-tutkimus on siis kansainvälinen vertailu 15 16 vuotiaiden koululaisten osaamistasosta matematiikassa, lukutaidossa, ongelmanratkaisussa ja luonnontieteissä. Lisäksi vertailussa selvitetään myös oppimista tukevia opiskeluasenteita ja -taitoja. Vertailussa mukana olevat oppilaat ovat perusopetuksen yläkoulun oppilaita. Heitä opettavat opettajat ovat pääosin aineenopettajia.
Aineenhallinta on edelleen keskeisessä
asemassa aineenopettajan tutkinnossa. Aineenopettajaksi tähtäävän
pitää suorittaa yhdessä opettamassaan aineessa vähintään
syventävät opinnot sekä opettajan pedagogiset opinnot (60
opintopistettä tai 35 opintoviikkoa, eli aineopinnot). Nykyinen
aineenopettajan tutkinto takaa siis kelpoisuuden peruskoulun sekä
lukion opettajanvirkoihin, sillä lukion opettajan viran
kelpoisuusvaatimuksissa todetaan, että viranhaltijalla tulee olla
opetettavassa aineessa vähintään 120 opintopisteen opinnot eli
perus-, aine- sekä syventävät opinnot. Kelpoisia aineenopettajan
virkaan peruskoulussa ovat sen sijaan myös henkilöt, jotka ovat
suorittaneet vähintään aineopinnot opetettavassa aineessa eli 60
opintopistettä. Kuitenkin aineenopettajien kelpoisuusehtoja
säätelevässä asetuksessa todetaan, että henkilö, joka on ko.
asetuksen voimaan tullessa (asetus astui voimaan vuoden 1999 alussa)
kelpoinen peruskoulun tai peruskoulua vastaavan koulun, lukion,
aikuislukion, ammatillisen oppilaitoksen, kansalaisopiston,
kansanopiston, musiikkioppilaitoksen, liikunnan koulutuskeskuksen,
Steiner-koulun tai steinerpedagogisen erityiskoulun rehtorin tai
opettajan virkaan tai toimeen tai joka on saanut erivapauden tai
kelpoisuustodistuksen vastaavaan virkaan tai toimeen, on kelpoinen
toimimaan tässä asetuksessa tarkoitettuna asianomaisen
koulutusmuodon rehtorina tai antamaan ko. asetuksessa tarkoitettua
vastaavaa opetusta. Tämä siirtymäsäännös merkitsee sitä, että
peruskoulussa on edelleen opettajia, joilla on korkeintaan cum laude
-tasoiset opinnot (60 op.) opetettavassa aineessa sekä
approbaturtasoiset pedagogiset opinnot (25 op.) ja opetusharjoittelu
eli auskultointi. Käytännössä siis haastavimmassa murrosiässä
olevia oppilaita opettavat opettajat, joilla on vähäisin
pedagoginen koulutus opettajana toimimiseen. Olen sitä mieltä, että
peruskoulussa opettaminen on eri asia kuin esimerkiksi lukiossa
opettaminen. Aineenhallinnan merkitystä yläkoulun opettajan
valmiuksissa ei kuitenkaan tule väheksyä. Sen merkitys kasvaa
luokka-asteen kohotessa. Keskiasteen yleissivistävien opintojen eli
lukion opettajalta vaaditaan vielä parempaa aineenhallintaa kuin
peruskoulun opettajalta. Vastaavasti asian pitäisi olla myös niin,
että peruskoulun opettajalta pitäisi vaatia parempaa pedagogista
koulutusta kuin lukion opettajalta, sillä pedagogiset tiedot ja
taidot ovat tärkeitä perusopintojen opettajalla, joka opettaa
valikoimatonta ja heterogeenistä oppilasjoukkoa.
Suomalaisten opettajien ammattitaitoa
on kyseenalaistettu viime aikoina myös muilta tahoilta. Viimeksi
opetusministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen arvosteli
opettajia mm. riittämättömistä taidoista tietotekniikan ja
yleensä teknologian hyödyntämiestä(minun mielestäni tosin tässä
asiassa voisivat mennä itseensä myös monet muut korkeasti
koulutetut ammattiryhmät – esimerkiksi lääkärit.)
Kuitenkaan palveluja karsimalla ei tätä
asiaa saada kuntoon, sillä Lehikoisen ehdottama lukioiden ja
ammattioppilaitosten karsiminen ei johda muuta kuin entistä
huonompaan tilanteeseen. Sen sijaan peruskoulun opettajien ja
yleissivistävän koulun opettajien koulutus kaipaa
kokonaisuudistusta. Sellaista kokonaisuudistusta, joka toisi mukanaan
mahdollisuuden etenemiseen opettajanuralla.
Karkea raami uudistukselle voisi olla
seuraava: Peruskoulun alaluokkien opettajien koulutus ei sinänsä
kaipaa suurta muutosta vaan se jatkuisi entisellään ja tutkinnon
suorittanut opettaja olisi oikeutettu opettamaan luokkia 1 6 eli
perusopetuksen alakouluissa. Nykyisen aineenopettajatutkinnon
suorittanut olisi oikeutettu opettamaan lukiossa pääaineenaan
opiskelemaansa oppiainetta. Peruskoulun yläluokilla opettamiseen sen
sijaan tarvittaisiin aineenopettajan valmiuksien lisäksi laajempaa
pedagogista pätevyyttä. Tämä tietenkin tarkoittaisi laajempaa
tutkintoa, joka voisi olla esimerkiksi kasvatustieteen lisensiaatti,
johon sisältyisivät ylin yliopistollinen arvosana sekä
kasvatustieteessä että asianomaisessa opetettavassa oppiaineessa.
Tämä merkitsi myös sitä, että perusopetuksen alakoulun
opettajalla olisi mahdollisuus opiskelun ja työkokemuksen kautta
pätevöityä yläkoulun opettajaksi ja saada tutkintonsa korotettua
kasvatustieteen lisensiaatin tutkinnoksi. Samoin lukion lehtorilla
olisi mahdollisuus pätevöityä lisäopintoja suorittamalla
perusopetuksen yläkoulun opettajaksi. Luonnollisesti koulutus myös
vaikuttaisi palkkaukseen eli korkeamman koulutuksen omaavat
kasvatustieteen lisensiaatit peruskoulussa saisivat parempaa palkkaa
kuin vähemmän koulutetut kollegansa alakouluissa tai lukioissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti