Uskonto nimeltä managerialismi

Suomessa tätä uskontoa opetetaan yliopistollisilla johtamiskursseilla, joiden sisältö on kritiikittömästi kyllästetty tämän uskonnon todistuksilla ja ennenäyillä. Uskonto saapui Suomeen lännestä businesslähettiläiden toimesta 1980-luvun lopulla. Yhtenä suurimmista guruista on ollut Michel Porter -niminen konsultti, joka on jakanut hyvää sanomaa aina Armeniasta Ruandan kautta Suomeen. Maat ovat aakkosjärjestyksessä ja Suomen ja Armenian väliin mahtuu toistakymmentä maata, joissa tämä uskonnon pyhä mies on saarnannut.
1990-luvun lama antoi oivan tilaisuuden ujuttaa tämän uskonnon oppeja myös julkishallintoon. Ryhdyttiin puhumaan uudesta julkisjohtamisesta (New Public Management eli NPM). Se perustavaa laatua oleva muutos, joka julkishallinnossa alutaan saada aikaan, kiteytyy näissä Lockheed Martinin toimitusjohtajan, Norman Augustinen sanoissa : ”The U.S. government and other interested parties need to revise the review process as well as other government approval processes, such as those conducted by the Department of Defense, to reflect the fast-forward reality of the global marketplace in the twenty-first century.” Toisin sanoen valtionhallinto ei ole tarpeeksi ketterä ja nopealiikkeinen soveltuakseen toimimaan nykyisessä nopeasti muuttuvassa maailmassa. Minusta tämän on demokratian hinta tai kuten Elina Grundtström sanoi, että valtionhallinnossa on parantamisen varaa, mutta demokratiaan kuuluu kitka. Siihen kuuluu myös eriävät mielipiteet. Managerialismissa eriävien mielipiteiden ilmauksia kutsutaan nimellä muutosvastarinta. Ymmärretään toki se, että ihmisillä on oma etu ajettavanaan ja tätä pidetään muutosvastarintana. Samalla nämä managerismioppineet unohtavat, että johtajallakin saattaa olla se oma etu ajettavanaan. Se on vain kätketty managerialismin kaapuun ja ikään kuin organisaation yhteiseksi hyväksi. Uskontoonhan kuuluu se, että ollaan yhtä mieltä samoista asioista. Managerialismissa tämä yksimielisyys ulottuu johtajasta kaikkiin alaisiin.
Managerialismin rippikoulun kuuluu osata mm. John P. Kotterin laatimat muutosaskeleet (mieluummin ulkoa).: 1. Muutosten kiireellisyyden ja välttämättömyyden tähdentäminen, 2. Ohjaavan tiimin perustaminen, 3. Vision ja strategian laatiminen, 4. Muutosvisiosta viestiminen, 5. Henkilöstön valtuuttaminen vision mukaiseen toimintaan, 6. Lyhyen aikavälin onnistumisen varmistaminen, 7. Parannusten vakiinnuttaminen ja uusien muutosten toteuttaminen, 8. Uusien toimintatapojen juurruttaminen yrityskulttuuriin.
Managerialismi on myös luonut uuskieltä. 1980-luvulla ei puhuttu innovaatioista tai innovaatiopolitiikasta, vaan teknologian hyödyntämisestä. Managerismissa sana innovaatio on luisunut merkitykseltään epämääräiseksi ja sen termin piikkiin voidaan laittaan mitä tahansa. Myynnissä on erilaisia innosixpackeja, innovaatiostrategioita ja -mittareita tai kehittämisen turboruuveja.
Mittaaminen onkin yksi olennainen osa tätä uskontoa. Kaikki pyritään saamaan mitattavaan muotoon ja se ei ole mittari eikä mikään, ellei se ole taloudellinen mittari. Mittaaminen ja vertailu onkin nykypäivänä olennaista olipa sitten kyse koulutuksesta, sosiaalitoimesta tms. Emeritusprofessori Kari Uusikylä toteaa kolumnissaan Pohjalaisessa, että Turun yliopistossa tutkittiin aikoinaan, että Helsingin yliopiston ”tulos” on lähes 24 kertainen Vaasan yliopistoon verrattuna. Maallikko ymmärtää vertailun siten, että Helsingin yliopisto on 24 kertaa Vaasan yliopistoa parempi ja tehokkaampi, mikä on tietenkin järjetön ajatus. Hän ihmettelee lisäksi vielä, että kun joku julkaisee uuden tieteellisen artikkelin kahden viikon välein, on kysyttävä onko hän nero vai monistuskone. Helsingin Sanomissa kaksi Aalto-yliopiston tutkija-opettajaa ihmettelee, miksi Aallon kaikki maisteriohjelmat on muutettu englanninkielisiksi ja miksi opiskelijat valitaan tulevaisuudessa amerikkalaisin testein.
Länsimaissa kristillisen kirkon ote valtiosta on herpaantunut vuosikymmenien aikana. Uusi uskonto on kuitenkin pesiytynyt määräilemään julkista hallintoa kuin kristinusko ennen vanhaan. Julkinen hallinto on vähitellen siirtymässä noudattamaan niitä tapoja, joita pyhään managerismiin uskovat toitottavat.

Augustine, N. 1997. Reshaping an Industry: Lockheed Martin’s Survival Story. Harvard Business Review

Kotter, J.P.1996. Muutos vaatii johtajuutta. Helsinki: Rastor

Kuusela, M & Ylönen, M. 2013.Konsulttidemokratia. Miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton. Helsinki: Gaudeamus

Uusikylä, K. 2013 . Oppilaitoksen testaamisen vaarat http://www.pohjalainen.fi/mielipide/kolumnit/oppilaitosten-testausmanian-vaarat-1.1357995 (viitattu 23.3.2013)