Julkishallinnon agility

Se on kaikille varmaan tuttua, että koirille tai jopa kissoille järjestetään agility-kilpailuja. Samanlaista ketteryyttä on ruvettu vaatimaan julkishallinnolta, jonka pitäisi ottaa mallia yksityisten suuryritysten strategisesta ketteryydestä. Strateginen ketteryys luonnistuu hyvin yksityisille yrityksille, joissa vastuu ja tilivelvollisuus ovat yksiselitteisiä käsitteitä: työntekijät ovat vastuussa linjajohdolle jne. ”Sen sijaan julkisella puolella ei voida ongelmitta ajatella, että verovaroin palveluita tuottavat tahot olisivat tilivelvollisia vain valtionjohdolle ja sen määrittelemille painopistealueille”, kirjoittaa akatemiatutkija Petri Koikkalainen Helsingin sanomissa.
Toiminnan tuloksen määritteleminen on yksityisissä yrityksissä sangen helppoa: Se, mikä jää viivan alle ratkaisee. Robert H. Schaffer ja Harvey M. Thomson ovat kritisoineet tosin, että useat yritykset noudattavat toiminnoissaan aktiviteettipainotteista suuntausta, jossa perustetaan erilaisia tiimejä ja keinotekoisia aktiviteetteja, joiden tarkoitus olisi kai parantaa toiminnan tulosta – ainakin pitkällä aikavälillä. Kirjoittajat toteavat kuitenkin, että näillä aktiviteeteilla on vain samankaltainen seremoniallinen vaikutus yrityksen tuotantoon kuin sadetanssilla on säähän. Aktiviteettipainotteisuuden sijaan em. kirjoittajat painottavatkin tulosvetoisia ohjelmia, jossa pitkäpiimäiset valmistelut ohitetaan ja tähdätään suoraan mittaviin tuloksiin muutaman kuukauden sisällä. Myönteiset tulokset siis näkyvät viimeistään seuraavalla vuosineljänneksellä;-)
Jos näin toimitaan, niin minun mielestäni ei ole enää kyse strategisesta ketteryydestä, vaan korkeintaan taktisesta ketteryydestä, jolla voidaan menestyä taistelussa, mutta ei koko sodassa. Lisäksi liikekonsernimainen johtamismalli ei ole missään mielessä demokraattinen ja siksi se sopii erittäin huonosti siirrettäväksi sellaisenaan julkishallintoon. Vallan keskittäminen johdolle toimii vastoin hajautetun itsehallinnon ja asiantuntijoiden riippumattomuuden periaatteita. Minun mielestäni julkisyhteisöjen johtamiselle tulisi entistä enemmän hakea mallia asiantuntijaorganisaatioiden johtamisesta. Asiantuntijuuteen perustuva johtamismalli onkin lähes kaikkien julkisen puolen työyhteisöjen sovellettavissa.
Kuitenkin liikkeenjohdon konsultit haluavat puhua strategisesta ketteryydestä, joten puhutaan sitten siitä. Yksityisen yrityksen näkökulmasta strateginen ketteryys on siis varsin yksiselitteistä: yhtiön pitää sopeutua toimimaan ja tekemään tulosta alati muuttuvissa olosuhteissa. Yksityisen yrityksen tulosta mitattaessa raha on yleensä se arvon mitta. Ja tulos on aina mitattavissa. On myös muita mittareita. Kohta koittaa taas se aika, jolloin Suomen lukiot pistetään järjestykseen ylioppilastutkintomenestyksen perusteella. Tuskin kukaan kuitenkaan enää nykypäivänä on niin yksinkertainen, että ajattelisi sen kertovan jotain lukioiden paremmuudesta. Strategisesti ketterä lukiohan olisi vertailun kärjessä vaikka sen oppilaat tulisivat jostain Kontulasta tai muualta itä-Helsingistä.



Koikkalainen, P. 2013. Liikkeenjohdon ajatusmallit pesiytyvät valtion johtoon. HS 30.03. A5
Schaffer, R. H & Thomson, H. A. 1998. Succesful Change Programs Begin with Results. Teoksessa Harvard Business Review on Change. Boston: Harvard Business School Press. 189-214.