Köyhyys ja globalisaatio

Tämän perjantain Hesarin kolumnissaan Tuomas Enbuske kirjoittaa, että 1980-luvulla maailmantalous alkoi vapautua, syntyi globalisaatio. Länsimaissa tämä näkyi tekniikan kehityksenä ja Aasiassa köyhyyden vähenemisenä. Äärimmäisessä köyhyydessä, eli alle 1,25 dollarilla päivässä, eli Maailmanpankin mukaan vuonna 1981 yli puolet maapallon asukkaista. Nyt köyhyydessä elää vain noin viidennes. Tämä siitä huolimatta, että samaan aikaan maapallon väkiluku on kasvanut parilla miljardilla. Ihan totta asiaahan siinä Tuomas paukuttaa – ei siinä mitään. Mutta Tuomas laittaa sen paremmin tutkimatta näköjään globalisaation ansioksi köyhyyden vähentämisen. Lisäksi köyhyys ei ole kuitenkaan vähentynyt maailmasta samaan tahtiin kuin sen väestömäärä on lisääntynyt.

Enbuske toteaa myös, että ihmiset nauttivat globaalin kapitalismin saavutuksista mielellään: on kännykät ja Twitterit, eikä aavistustakaan siitä, missä halpa, mutta tyylikäs takki on valmistettu. Se halpatuotanto niissä kehitysmaiden hikipajoissa on juuri yksi niitä globalisaation tuomia haittapuolia, joita ei Enbuske käsittele. Olisiko niin, että se köyhyys on vähentynyt maailmassa jotakuinkin siinä määrin kuin tehtaat ovat siirtäneet tuotantoaan Aasian hikipajoihin ja maksamalla niiden työläisille about 1,30 dollaria päivässä per työläinen