maanantai 15. huhtikuuta 2013

Demokratia edustaa enemmistön tyranniaa?

Näin toteaa Björn Wahlroos ja juuri samalla perusteella suomenruotsalaisaatelisto vastusti demokratiaa 1800-luvun lopulla. Tutkija Timo Tuikka puolestaan sanoo, että kansan enemmistö ei aina ole päätöksissään viisas, mutta kansanvaltaan kuluu sekin, etteivät enemmistön päätökset aina miellytä vähemmistöä. Minusta demokratiassa tulee aina pitää kiinni myös vähemmistön suojasta, miellyttipä se enemmistöä tai ei.

 1700-luvun lopun Yhdysvalloissa ns. federalistit (mm. James Madison) vastustivat liiallista demokratiaa tasavaltaisuuden kustannuksella. He kannattivat voimakasta liittovaltiota ja edustuksellista kansanvaltaa, joka olisi vastapainona paikalliselle demokratialle, joka ilman vastavoimaa ajautuisi tyranniaan, kuten tuli käymään Ranskassa vallankumouksen jälkeen. Madisonin mielestä suuri tasavalta on parempi verrattuna pieneen tasavaltaan, siksi että suuresta löytyy helpommin sopivia yksilöitä edustamaan kansan ääntä. Suuressa tasavallassa, missä äänestäjien ja ehdokkaiden joukko on suuri, on suurempi mahdollisuus valita päteviä edustajia. Äänestäjillä on laajempi valinnanvara. Suuren tasavallan etuna on se, että pienessä tasavallassa on vähemmän variaatioita puolueissa ja intressiryhmissä, enemmistön tahto löytyy säännönmukaisemmin (vrt. suuressa joukossa hajonta lähestyy normaalijakaumaa). Osallistujien määrä tässä enemmistössä on pienempi ja kun he elävät pienemmällä alueella, on heidän helpompi olla yhtä mieltä ja työskennellä yhdessä saavuttaakseen tavoitteensa. Kun taas suuressa tasavallassa intressien moninaisuus on suurempaa ja on vaikeampaa löytää enemmistöä. Jos enemmistö on löydettävissä, niin heidän on vaikeampi työskennellä yhdessä koska heitä on paljon ja laajalla alueella.

 Sosiaalinen media on kumonnut tämän Madisonin ajatuksen. Sosiaalinen media voi kerätä samanmielisiä yhteen laajalta alueelta. Äänestysalueet ja maiden rajat eivät ole esteenä sille, että samanmieliset kerääntyvät yhteen. Miten uudessa tilanteessa, kun kansalaisaloitteita pukkaa kuin sieniä sateella pystytään suojaamaan vähemmistöä, joka voi tuntea enemmistön päätöksiin mukautuessaan muutakin kuin mielipahaa.

Furtwangler, A. 1984 . The Authority of Publius: A Reading of the Federalist Papers. Ithaca, New York: Cornell University Press

Tuikka, T. J. 2013. Eliitti on aina pelännyt, että kansa äänestää väärin. HS A5.13.04.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti