Poliisin luotettavuus

Olen aina pitänyt Suomen poliisia esimerkillisen luotettavana ja puolueettomana. Viime aikaiset tapahtumat ovat kuitenkin alkaneet murentaa tätä käsitystäni. Viime vuonna esimerkiksi pitkälti toistasataa poliisimiestä sai selvittää, miksi he olivat käyttäneet poliisin tietokantoja lukiessaan edesmenneen huippuhiihtäjän. Mika Myllylän tietoja. Anneli Auerin tapauksen tiimoilta löytyy useampiakin poliisin kyseenalaisia toimintoja: esimerkiksi täysin asiattomasti Auerin tietoihin oli perehtynyt – yllätys, yllätys poliisimies.

Tuoreessa muistissa kaikilla lienee myös Jyväskylän Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuuden yhteydessä tapahtunut välikohtaus. Poliisin toiminta sai ainakin toistaiseksi puhtaat paperit, mutta minua jäi silti askarruttamaan seikat mm. tiedonkulussa poliisin sisällä. Kotkassa poliisi epäsi samaisen kirjan esittelytilaisuuden varmaan ihan lakiin perustuvien ohjeiden ja määräysten mukaan, mutta minua on jäänyt tässäkin asiassa askarruttamaan se seikka, että vastaavia tilaisuuden lupahakemuksia on poliisi käsitellyt aikaisemmin tyystin eri tavalla.

Tuoreimpana mokana on Vladimir Putinin päätyminen Suomen keskusrikospoliisin salaiselle listalle. Sinänsä Putinin leimautuminen roistoksi on ihan kohtuullista, mutta tällöin listalta pitäisi löytyä muitakin ulkovaltojen poliitikkoja Silvio Berlusconista alkaen.

Aikaisemmin mieleeni on jäänyt kuva suomalaisesta poliisista ryhdikkäänä ja lahjomattomana – joku vanhojen Suomi-filmien Kullervo Kalske -tyyppi, mutta tänä päivänä mielikuvaani suomalaisesta poliisista on tunkeutunut poliisiylijohtaja Mikko Paatero, joka tuskastuneena selittelee tiedotusvälineille suomalaisen poliisin viimeisintä kyseenalaista toimintaa.